What's linen


Pellavan ominaisuuksia

Pellavan kemialliset aineet ovat pitkälle samoja kuin puuvillassa, näitä on kuitenkin eri suhteessa. Pellavalla on tästä syystä jokseenkin samoja ominaisuuksia kuin puuvillalla mutta myös eroavaisuuksia.

Pellavan lujuusominaisuudet ovat huippuluokkaa. Vetolujuus on korkeaa tasoa ja  murtolujuus on samaa luokkaa kuin polyesterillä ja polyamidilla, joita pidetään kestävinä materiaaleina. Pellavan murtovenymä arvot on huomattavasti heikommat kuin muilla runkokuiduilla. Kosteus lisää pellavakuidun lujuutta ja parantaa murtovenymää. Pellava ei ole laisinkaan kimmoinen tai elastinen, joten se rypistyy helposti. Rypistymistä voidaan kuitenkin vähentää kemiallisesti.

Pellava imee vettä 12 %, joka on enemmän kuin puuvilla. Lisäksi pellavan hankauslujuus on korkeampi kuin puuvillalla.

Muita pellavan hyviä ominaisuuksia on sen hyvä liansietokyky. Pellavan pinta on luontaisesti sileä, jolloin lika irtoaa siitä kohtuullisella vaivalla. Pinta ei myöskään likaannu helposti. Sileän pinnan ja lämmönjohtavuuden ansiosta pellava tuntuu viileältä päällä.

 

Hoitaminen

Pellavatekstiilien kohdalla on syytä tarkastella hoito-ohjeita ennen huoltoa. Pellavamateriaalin voi pestä 40-60 asteen lämpötilassa. Valkoiset pellavakankaat voidaan kuitenkin pestä jopa 95 asteisessa vedessä. Pellavakangasta voidaan valkaista kloorilla. Pesussa saattaa jäädä ryppyjä kankaaseen joita on hankala saada pois. Silityksessä lämpötila voi olla korkeintaan 200 astetta. Ryppyinen pellava oikenee helpoiten kosteana. Silitys parantaa pellavan kiiltoa.

 

Pellava ja muut runkokuidut (pellavasta syvällisemmin)

 

Runkokuidut ovat osa osa luonnon selluloosakuitujen ja samalla myös kasvikuitujen ryhmää. Vaatekäytössä olevia kasvikuituja saadaan arviolta 2500 eri kasvista. Yleisin kasvikuitu on puuvilla joka kattaa kasvikuitujen käytöstä 80 %. Kasvikuitujen jako tapahtuu sen mukaan missä osassa kasvia kuitu kasvaa.

Runkokuidut kasvavat nimensä mukaan kasvien rungoissa, jossa ne toimivat ikään kuin kasvien selkärankana kuoren sisäpuolella. Runkokuidut muodostuvat suurista määristä yksittäiskuituja, joista koostuu kuidun mittaa runsaasti pidempi kuitukimppu. Kuitukimppu on yleensä kasvin varren mittainen. Yleensä jalostuksessa käytetään näitä pidempiä kuitukimppuja yksittäiskuitujen sijaan, jolloin saadaan käyttöön erittäin pitkiä kuituja. Kuituniput pysyvät koossa kuituliiman ansiosta. Runkokuituja ovat muun muassa

  • pellava
  • hamppu
  • juutti (juti)
  • gensitra ja
  • rami.

 

Pellavalla pitkä perinne 

 

Pellavaa pidetään nykyisin vanhimpana käytettynä tekstiilikasvina ja löydösten mukaan sitä on käytetty jo Egyptissä 6000 eKr. Pellavaa, kuten myös muitakin runkokuituja on käytetty aikoinaan vaatetuksen lisäksi muun muassa purjeissa, köysissä ja kalastus verkoissa. Vielä keskiajalla pellava oli Euroopan tärkeimpiä tekstiiliraaka-aineita. Sittemmin pellavana arvostus on heikennyt varsin marginaaliseksi vaatetusmateriaaliksi. Kuitenkin 2000-luvulle tultaessa pellavan ja muiden luonnonkuitujen suosio on kuitenkin lähtenyt kasvuun, joka on osakseen jatkumoa vanhojen käsityöperinteiden arvostuksen kasvusta.

Pellavaa kasvatetaan nykyisin pääasiassa Euroopassa, Venäjällä ja Kiinassa. Pellavaa pyritään kasvattamaan pellolla mahdollisimman tiheään, jotta kasvien rungot kasvaisivat mahdollisimman suoriksi ja pitkiksi. Kasvuaika on noin 90-120 vuorokautta. Kasvit revitään juurineen maasta, sillä kuidut yltävät juuriin saakka. Korjuu on ajoitettava niin, että pituus on maksimaalinen (70-170 cm) ja kuitenkaan runko ei ole ehtinyt mennä puumaiseksi, jolloin kuitu pääsisi haurastumaan.

 

Pitkäkuituinen pellava

Tästä alkaa pellavan monivaiheinen tie kohti lopullista tekstiiliä. Se sisältää liotusta jossa kuidut erotetaan toisistaan, sekä useita vaiheita joissa erotetaan sileät ja suorat kuidut kiharoista, katkenneista ja karkeista kuiduista.

Pellava erottuu muista runkokuiduista pitkillä kuitukimpuilla. Kuitukimput kasvavat 300-900 mm mittaisikso. Muista luonnonkuiduissa vastaavat luvut ovat muun muassa puuvillalla 10-45 mm, villalla 50-300 mm ja hampulla 100-250 mm. Ympäristövaikutukset pellavan kasvatuksessa on samaa luokkaa kuin viljojen kasvatuksessa. Käsittelyvaiheen ympäristöhaitat riippuvat paljon tuottajan valitsemista jalostus tavoista, kuinka paljon ympäristö kärsii tästä. Kuitenkin on olemassa menetelmiä jotka ovat kohtuullisen ekologisia ja joissa ympäristön haitat on minimoitu.

 

 

 

 

Läteet:(Boncamper 2011, 127-131; Räisänen ym. 2017, 38-45.)


Sale

Unavailable

Sold Out